Vanhoja myllyjä ja pärehöyliä Suoniemellä

Kertojat: Vihtori 71 v.
Kalle Lehtimäki 62 V.
Kerännyt: Irene Lehtimäki 1951

Noin v. 1800 oli Salimäen tilan ensimmäinen asukas ja rakentaja, Matti, rakentanut jalkamyllyn ns. Kärjenojaan, jossa kevät- ja syystulvien aikana oli niin paljon vettä, että mylly voi käydä. Paikka oli Ruolahden Yli-Heikkilän tilan nykyisen Lehtimäen maasta n. viisi metriä. Se ei ollut paras mahdollinen, sillä muutamaa metriä alempana oli ainakin kolme metriä enemman pudotusta, joten voimaa olisi siellä ollut enemmän, mutta Matti halusi rakentaa vain omalle maalleen.

Nyt oli vesivoima saatu n. 15 metriä pitkällä ruuhella, joka jatkui ontosta puusta koverrettuna ns. putkiruuhena. Se kokosi veden kapeammalle ja johti sen vesipyörän siipiin. Myllyn alla oli poikittain hirsi, johon oli kiinnitetty pystyakseliin siivillä varustettu vesipyörä. Kivet oli hakattu lohkareista pyöreiksi, ja niihin oli tehty reiät, ylempään isompi ja alempaan pienempi. Akselin ympärys oli hyvin tiivistetty, etteivät jyvät päässeet varisemaan myllyn alle. Tiivistystä sanottiin myllyn pussiksi. Ylemmän kiven päälle oli yhdestä puusta koverrettu tori ja sen kannattimena kattovuolaimiin kiinnitetyt vitsaköydet. Torin päät oli tukittu laudoilla. Torin pituus oli n. 1,5 metriä Pää oli ylemmän kiven jyväreiän kohdalla. Jyvien tuloreikä oli koveron päässä, pohjassa, ja reikään oli torin sisäpuolella kiinnitetty päre, jonka ulkopuolinen pää ulottui kiven päälle laitapuolella, ja kun kivi pyöri niin päre oli aina liikkeessä ja kuljetti jyviä
kiven napaan. Kiven ympärys ja alusta oli laudoista tehty tiiviiksi, kivien välistä jauhot tulivat laariin, josta ne kohlittiin sakkiin.

Myllyhuone oli noin kolme metriä pitkä ja leveä, hirsistä tukkanurkalla rakennettu. Hirret olivat kirveellä katkaistuja. Sisään mentiin paria veistettyä hirttä pitkin. Ovessa oli puukommolukko, joka oli hyvin varma, vaikka siihen aikaan myllyissä ei ollut paljoakaan kassakalua (odottamassa olevaa viljaa). Myllyrakennuksen katto oli ns. kourukatto. Ison puun puolikkaat oli koverrettu sydämen puolelta koveroksi joita syrjät suorittuina ladottiin vieri viereen katolle sydänpuoli ylöspäin ja toisia samanlaisia kumolleen saumojen päälle.

N. 1900 mylly purettiin ja sen osti työmies Oskari Berglind, joka siitä rakensi Ruolahden Lintasen riihiahoon Kuloveden rannalle itselleen pirtin. Sen osti myöhemmin tamperelainen Snelman kesäasunnokseen. Myöhemmin on rakennusta lisätty ja nykyisin sen omistaa Snelman-vainajan tytär, talousopettaja Kaisa Salovaara Tampereelta.(nyk.Simo Sola) Perimätietojen mukaan on myös Ruolahden kylässä Iirosten ojassa ollut kylän (Ruolahden) yhteinen mylly, jota tuskin kukaan enää muistaa. Siitä, että se on ollut yhteinen, on todisteena eri palstana oleva myllymaa, joka ei enää ole kylän yhteinen, vaan se myytiin Kalle Heleniukselle, ja tämä myi sen jälleen muille.

Kertoja (V.Kärki) muistaa nähneensä jonkun talon rakennuksen alla suuria rattaita, ja hänen tiedusteluunsa oli vastattu että ne olivat Iirosten myllyn rattaita. Tästä päätellen se on ollut ratasmylly. Myllyrakennus on aikanaan purettu ja se on viety Sarkolan Mattilaan, jossa se on vieläkin (1951) latona Pelttari-nimisella maalla. Se on kooltaan 6*6 metriä ja siinä on näkyvissä parven niskat, josta käy selville, että mylly on ollut kaksikerroksinen. Latoa sanotaan myllyladoksi. Se on siirretty Mattilaan luultavasti 1870-80-luvulla. Puretun myllyrakennuksen paikalle rakensi lähella asunut Kalle Helenius pärehöylän v.1897-98 ja vähän myöhemmin halkaisusirkkelin. Toistakymmentä vuotta sitten (1951) tämä purettiin ja osat myytiin.

Aikaisemmin oli varvari Virtasella ollut pärehöylä samassa paikassa, jonkun matkaa ylempänä sunnilleen Sydänmaan talon kohdalla. Siitä on vielä muistona nimitys Höyläkolun silta. Tämä höylä purettiin n. 1890 ja sekin ostettiin Sarkolan Mattilaan, josta se edelleen myytiin mylläri Jokiselle samaan kylään. Kivinen vauhtipyörä on vielä (1951) Mattilassa.

Liittyy tutkielmaan Sarkolan jokivarren myllyt