Sarkolan myllyt 1800-luvulta alkaen

Myllyt

Murtojärvestä Kuloveteen virtaavan Sarkolanjoen varrella oli aikoinaan 9
myllyä. Ne olivat Miemonsillasta päin järjestyksessä:
Nikkilän mylly
Vainiomylly
Odottavan mylly
Koskisen mylly
Tömyn mylly
Tyrisevän, Vahalahden ja
Kutalan lahkojen myllyt.

Asiakirjoista
Puustellin Arrindaattori David Tamlander anoi vuonna 1870 lupaa saada rakentaa Miemonkosken koskeen vuokraamalleen Sarkolan Nikkilä-nimisen puustellin maa-alueelle vesivoimalla käyvän tullijauhomy1lyn 2:lla kiviparilla , yhden parin jauhatusta ja yhden parin ryynien valmistusta varten. Luvan kuvernöörin virasto myönsi vuonna 1874.

Myllyistä
Mylly sijaitsi n. 20 m Miemon sillasta ylöspäin Nikkilän puoleisella rannalla. Se oli 2-kerroksinen, käsin veistetyistä hirsistä rakennettu ja pärekattoinen. Käyttäjänä oli syöksyvesiratas. Kivipareja oli muistitiedon mukaan 3, jotka kaikki jauhokivipareja. Tamlander’in jälkeen oli myllyllä useita omistajia. Näistä muistetaan Rinne ja Virtanen, jota sanottiin myös “punaleuaksi”. Samanaikaisesti omisti Virtanen myös Odottavan myllyä, jossa hänellä oli Antti apupoikana. Virtasen jälkeen omisti myllyä Laaksonen ja viimeksi Järvelä. Hän korjasi myllyn 3-kerroksiseksi ja vesiturbiinilla käyväksi. Vuonna 1912 mylly paloi.
Tästä ns. Nikkilän myllyssä 150 m ylöspäin on Mekkosenvainio eli Vainiokoski, jossa sijaitsee Vainiomylly. Sen rakentamisvuotta ei tiedetä, mutta on se vanhin Sarkolan myllyistä, koska asiakirjoista selviää, että se jo silloin oli rappiotilassa, kun Tamlander anoi lupaa myllylleen. Mylly oli Sarkolalaisten lahkomylly , jonka omistivat 13 taloa. Ne olivat: Luidi, Mattila, Rekola, Erkkilä, Pauhu, Paavola, Hoikkala, Nikkilä, Keso, Mekkonen, Talola, Pelttari ja Tuomola, kukin 1/ 13. 1800-luvun lopulla Hoikkala ja Pelttari yhdistettiin Mattilaan, joten myllyyn jäi 11 osakasta. Mylly oli rakennettu käsinveistetyistä hirsistä, katto oli päreista. Vuosien 1905 - 1909 välisenä aikana lahko korjasi sen jalkamyllystä vesiturbiinilla käyväksi ja 2-kerroksiseksi. Kivipareja oli 3, niistä 2 jauhokiviparia ja 1 ryynikivipari. Korjauksen jälkeen lahko vuokrasi myllyn ensin Linholmille ja sitten Siivolalle. Vähän sen jälkeen lahko hajosi myyden myllyn yksityiselle Heikki Nuijanmaalle Orivedeltä; lahkon osakkaista Tuomolan jäädessä edelleen omistamaan myllysta 1/ 1 1.

Asiakirjoista:
Omistamansa 10/11 myllystä Nuijamaa myi vuonna 1913 Oskar Lindström’ille. Hän myi omistamansa osan myllystä vuonna 1917 Vihtori Kökölle Lempäälästä. Kökön kuoltua myi hänen vaimonsa Viivi Kökkö myllyn vuonna 1918 Johan Salin’ille Tuusulasta. Vuonna 1919 myi edesmenneen vaimo Sofia Salin myllyn Johan Tarkalle. Omistamastaan myllyn 1/ 1 1 Tuomola luopui vuonna 1926, myyden sen J. Tarkalle.
Samana vuonna mylly purettiin ja rakennettiin uudelleen samalle paikalle. Samalla sitä laajennettiin. Seinät tehtiin käsinveistetyistä hirsistä ja katto päreesta. Mylly on 2-kerroksinen ja vesiturbiinilla käyvä. Jauhinkivipareja on 3, vehnäkivi, ryynikivi, ryynimankeli ja 2 ohrankuorimakonetta. Vuonna 1934 J. Tarkka myi myllyn pojalleen Kalle Tarkalle ja hän myi sen veljelleen Edvard Tarkalle vuonna 1935. Vuonna 1939 laitettiin myllyyn ohrankuorimakoneitten tilalle kärkileikkaaja. Käyttövoimana on vesiturbiinin lisäksi sähkö, joka laitettiin vuonna 1941. Myllyn omistaa edelleen E. Tarkka. Vainiomyllystä n. 1200 m ylöspain on Sarkolankoski. Siinä oli kaikkiaan 6 myllyä. Ensimmäisen ns. Odottavan kolulla olevan Odottavan jalkamyllyn rakensi Tanni-niminen mies Rämsööstä 1800-luvun lopulla. Seinät oli tehty käsinveistetyistä hirsistä ja katto päreestä. Tannin jälkeen omisti myllyä Asp ja sitten Virtanen, josta jo mainittiin Nikkilän myllyn yhteydessä. Virtasen jälkeen oli myllyllä useita omistajia joiden nimiä ei muisteta. Viimein se jäi verorästeista Everd Mekkoselle, koska mylly oli hänen maa-alueellaan. Mekkoselta sen osti Kalle Koskinen. Pidettyään myllyä n. 20 vuotta, se purettiin ja siirrettiin Koskisen kohdalle 1900-luvun alussa. Tämä ns. Koskisen mylly rakennettiin 2-kerroksiseksi, vesirattaalla käyväksi ratasmyllyksi. Jauhokivipareja oli kaksi. Samanaikaisesti oli Koskinen myllärinä myös Tyrisevän lahkon myllyssä. Vuonna 1924 Koskisen mylly purettiin ja parhaat hirret käytettiin Koskisen navettarakennukseen. Tömyn mylly oli Sarkolan lahkomylly.

Asiakirjoista:
Sen Sarkolankoskessa olevan aseman omistajat: August Luidi, Kalle Paavola, Kalle Sorri, Antti Talola, Juha Erkkilä, Salomon Mattila, Kalle Pauhu, Efraim Mekkonen, Erlant Reko1a, Joel Tuomola ja Johan Helenius-Keso vuokrasivat vuonna 1888 50 vuodeksi Juha Jokiselle ns. Jutilan Jannelle. Tähän Jokinen rakensi 2-kerroksisen vesirattaalla käyvän ratasmyllyn. Seinät oli tehty käsinveistetyistä hirsistä ja katto päreestä. Seinähirret oli ostettu Karkun Niilekseltä. Myllyssä oli kaksi jauhokiviparia, yksi ryynikivi ja ohrankuorimakone. Mylly purettiin vuonna 1924 ja käyttökelpoiset hirret käytettiin sahaan, jonka Jokinen rakensi samalle paikalle. Tyrisevän lahkon mylly oli rakennettu 1800-luvun lopulla. Seinät oli tehty käsinveistetyistä hirsistä ja katto päreistä. Vihtori Tammeliini, joka siinä oli lähes 20 vuotta myllärinä, korjasi myllyn vuonna 1894 2-kerroksiseksi ja ratasmyllyksi. Käyttäjänä oli vesiratas. Kivipareja oli kaksi. Tammeliinin kuoltua hoiti myllyä muutaman vuoden August Ylinen ja hänen jälkeensä toistakymmentä vuotta Kalle Koskinen. Hän laittoi myllyyn ohrankuorimakoneen. Vahalahden lahkon mylly oli rakennettu 1800-luvun lopulla käsinveistetyistä hirsistä. Katto oli päreestä. Myllyn rakennutti Juha Jokinen ja oli hän siinä myös myllärinä. Lahkon osakkaina olivat mm. Ala-Uotila, Ylä-Uotila, Marjala, Pappila ja Lintanen. Vuonna 1891 Jokinen korjasi myllyn jalkamyllystä ratasmyllyksi. Käyttäjänä oli vesiratas. Kivipareja oli 3, joista 2 jauhokivipareja ja yksi ryynikivi. Jokisen kuoltua 1934 jäi myllyn hoito hänen pojalleen Kalle Jokiselle. Vuonna 1936 Tyrisevän ja Vahalahden lahkot hajosivat, myllyt purettiin ja lahkon osakkaat luovuttivat osuutensa Kalle Jokiselle. Hän yhdisti myllyt rakentamaansa uuteen myllyyn. Se rakennettiin 2-kerroksiseksi ja vesiturbiinilla käyväksi. Myllyssä on 3 jauhokiviparia, kuorimakone ja litistysmankeli. Käyttövoimaksi vesiturbiinin lisäksi laitettiin sähkö vuonna 1940. Omistaja on edelleen K. Jokinen. Myös Kutalan lahkon mylly oli rakennettu 1800-luvun lopulla. Seinät oli tehty käsinveistetyistä hirsistä ja katto päreestä. Myllyä hoiti alkuaikoina ns. Mylly-Kalle ja hänen jälkeensä ns. Mylläri-Adolffi. Kummankaan oikeita nimiä ei muisteta. Vuonna 1896 tuli mylläriksi Johan Tarkka. Samana kesänä hän muutti jalkamyllyn 2-kerroksiseksi ratasmyllyksi, jonka käyttäjänä oli vesiratas. Kivipareja oli 3, niistä 2 jauhokiviparia ja yksi ryynikivi. Vuonna 1900 tuli mylläriksi Kalle Finska. Hänen jälkeensä oli Kalle Luidi ja Arttu Lehtimäki. Vuonna 1924 Kutalan lahko hajosi ja valtuutti lahkon puolesta J. Tarkan ja Ollilan myymään myllyn huutokaupalla Kalle Kouvolle. Hän laittoi myllyn vesiturbiinilla käyväksi ja kiviparien lisäksi hän laittoi vehnäsihdin ja ohrankuorimakoneen. Vuonna 1930 Kouvo myi myllyn Kalle Jokiselle ja vuonna 1936 mylly purettiin ja yhdistettiin Jokisen rakentamaan myllyyn. Sarkolankoskesta n. 3000 m ylöspäin on Hummerkoski, jossa sijaitsee Hummerkosken mylly. Sen rakennutti August Katajisto l800-luvun lopulla. Seinät oli tehty käsinveistetyistä hirsistä ja katto päreestä. Mylly oli ratasmylly, jota käytti vesiratas. Kivipareja oli kolme, niistä kaksi oli jauhokiviparia ja yksi ryynikivi sekä ohrankuorimakone. Katajiston jälkeen hoiti myllyä hänen poikansa Eino Katajisto. Han laittoi myllyn vesiturbiinilla käyväksi. Vuonna 1945 mylly paloi ja vuonna 1946 se rakennettiin uudestaan laudasta saamalle paikalle. Katto tehtiin päreestä ja kivipareja oli yksi. Vuonna 1948 E. Katajisto myi myllyn Kokolle ja sen jälkeen se on ollut kauppamyllynä. Myllyssä on nykyään 2 kiviparia ja kärkileikkaaja. Nykyinen omistaja on Eino Joutsijärvi.

Tämän aineiston on Sarkolan Nuorisoseura kerännyt 1950-luvulla Sarkolan alueelta ja aineistoon talletettuna Porin museossa.

Kertojat: Johan Tarkka, vanhaisäntä, s. 1871
Ida Koskinen, vanhaemäntä, s. 1872
Kalle Ahtee, tilallinen, s. 1884
Kalle Jokinen, mylläri, s. 1890
Edvard Tarkka, mylläri, s. 1895

Koonnut: Nimim. Teka, Terttu Tarkka

Aineisto on kirjoitettu käsinkirjoitetusta kirjeestä ja saattaa sen vuoksi, tarkastuksesta huolimatta sisältää nimi-, paikka- ja asiavirheellisyyksiä, joista olen pahoillani.

K. Erkkilä