Luonto ja Kulttuuriympäristö

Vuonna 2002 kyläsuunnitelmaa varten tehdyssä haastatteluissa Sarkolan kylien hyvänä puolena asukkaat pitivät "kaunista ja rauhallista maaseutuympäristöä".

Eipä tuosta varmaankaan mikään ole muuttunut. Maaseutumainen kulttuuriympäristö ja luonto ovat edelleen alueen parhaita puolia.

Huonona puolena pidettiin silloin teiden huonoa kuntoa. Senkään osalta ei mikään ole muuttunut, eivät ne tiet ole siitä mihinkään parantuneet. Mikäli teiden kunto antaa aihetta valittamiseen niin se onnistuu minä tahansa vuorokauden aikana Tienkäyttäjän linjan kautta soittamalla numeroon 0200 2100 paikallisverkko- tai matkapuhelinmaksun hinnalla. Lisätietoa Liikenneviraston nettisivuilta www.liikennevirasto.fi/kunnossapito.

 Nauttikaa luonnosta, metsistä ja vesistöistä. Luonnossa liikkuessanne tarkkailkaa kasveja ja eläimiä, mutta muistakaa jokamiehenoikeudet.

Kulttuuriympäristöt

Sarkolan Vahalahden kylien alue on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Aiheesta voi lukea enemmän museoviraston nettisivuilta osoitteesta www.rky.fi.

Sarkolan Vahalahden alueen lisäksi Ruolahden viljelysmaisema on Pirkanmaan maakuntakaavassa julistettu Maatalousalueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja. Sen lisäksi Ruolahti kuuluu Nokianvirran ranta-alueeseen joka on kaavassa luokiteltu Arvokkaaksi maisema-alueeksi.

Suoniemen kirkkoKirkon vieressä sijaitsee vanha leikkaushuone joka ei kuitenkaan ole enää siinä käytössä ;-)

Sarkolan kylien alueella sijaitsee Nokian vanhin kirkko, Suoniemen kirkko (Stenman 1803). Kirkon läheisyydessä on myös vanha ruumiiden leikkaushuone ja vuonna 1860 rakennettu lainamakasiini. Molemmat ovat nykyisin museokäytössä.

Lainamakasiini toimii nykyään museona. Se on kuitenkin auki ainoastaan erikoistapauksissa.

 

Huu-uu huu-uu

Rauhallisesti suhtautuu huuhkajanpoikanen rengastukseen. Se suorastaan näyttäisi nauttivan istuskelusta rengastajan sylissä.Tossua toisen eteen ja kohti metsänreunaa. Kaksi paikallista lintumiestä, Mattila ja Sorri, kaksi koulutettua rengastajaa ja joukon jatkona pari kamera kaulassa etenevää muuta kulkijaa. Suuntana huuhkajanpesä ja siellä odottelevat poikaset. Keväällä sattumalta löytyneessä huuhkajanpesässä tapahtui odotettu ja onnistunut perheenlisäys ja kaksi poikasta, uros ja hieman suurempi naaras saavat renkaat jalkaansa ja pääsevat mitoillaan mukaan tilastoihin.

Pesälle saavuttaessa emolintua ei näy missään, mutta poikaset ovat rauhassa pesän vieressä ihmettelemässä saapuvaa joukkoa. Näillä kynsilliä on hyvä tarttua saaliiseen. Onneksi rengastajan käsi ei huuhkajan mielestä ole saalis.Asiaankuuluvat nokan napsuttelut ja sähinä kertovat, että vieraat eivät ole kaikkein toivotumpia. Mieluummin poikaset olisivat ottaneet vastaan emon mukanaan hiiriä tai myyriä, tai ehkä jonkin lokinkin kun pienestä jyrsijäkannasta ei riitä kaikille halukkaille ruoaksi. Poikaset ovat jo aika isoja, koiras hieman pienempi kuin naaras, mutta molempien voimakkaissa jaloissa olevat kynnet herättävät kunnioitusta. Nokka ja kynnet ovatkin kuulemma jo lähellä täysikasvuisen linnun vastaavia.

 

Tottuneet rengastajat ”lukevat” maastosta, että samalla paikalla on ainakin edellisvuonna pesitty. Luita ja sulkia on pesän ympärillä. Paikka on huuhkajalle sopiva ja mikäli alue ei pusikoidu liiaksi niin lintu mahdollisesti jatkaa siellä pesintäänsä. Emolintu tarvitsee tilaa liitäessään pesäänsä, sillä sen siipiväli saattaa olla 180 cm.Vielä täman ikäisinä poikaset kulkevat maata pitkin kävellen, mutta kohta siivet alkavat kantaa. Huuhkajan reviiri on parin kilometrin luokkaa, eli kyllä nämäkin poikaset halutessaan löytävät Sarkolasta kotinsa. Eli kun aikuinen mies levittää kätensä niin huuhkajan siipiväli ei jää siitä jälkeen, komea on tuo tuimakatseinen lintu.

 

Toinen linnuista saa myös radiolähettimen nilkkaansa, jotta linnut voidaan vielä muutaman viikon kuluttua paikantaa. Silloin ne etsitään maastosta jossa ne kulkevat vielä maata pitkin ja ne saavat selkäänsä gps-paikantimen samalla kun radiolähetin poistetaan. GPS-paikantimet kiinnittää espanjalainen tutkijaryhmä joka tekee tutkimusta pöllöjen liikkumisesta ja käyttäytymisestä. Sarkolalaiset linnut pääsevät siis espanjalaiseen tutkimukseen mukaan – Sarkolasta maailmankartalle, tai ainakin Espanjan kartalle. Huuhkajat tosin pysyttelevät Sarkolassa kaikkien meidän riemuna, jotka ihastelemme kevätöisin kuuluvaa huhuilua: huu-uu huu-uu.Höyhenpeite on poikasella vielä untuvaa, mutta silmien väri, nokka ja kynnet ovat jo kuin aikuisella linnulla, tai ainakin ilme.

Ihan Pöllö juttu

Pöllön pesäpönttöä kannattaa lähestyä kunnon suojavarusteissa. Joka vuosi kuulemma joku pöllö hyökkää rengastajien kimppuun. Tällä kertaa emo pysyi operaation ajan piilossa.Lehtopöllö on huudellut kevään mittaan Vahalahden suunnalla, läheisellä mäellä. Aiemmin oli lintumiehet käyneet tarkistamassa, että oliko pöntössä poikasia ja nyt toukokuun lopussa oli rengastuksen aika. Pesintä oli onnistunut, kolme poikasta naksutteli nokkaansa rengastajien varmoissa, mutta hellissä otteissa. Parinkymmenen vuoden kokemus näkyi toimissa kun poikasten kriittiset mitat otettiin talteen ja poikasista kaksi saivat "kihlat" nilkkoihinsa. Kolmas poikanen oli sen verran pieni, että siitä otettiin mitat, mutta rengasta se ei nilkkaansa saanut.

Pöllönpoika mitataan ja punnitaan lisäksi se saa nilkkaansa renkaan.Rengastajat saivat hommansa tehtyä ja suuntasivat kohti seuraavaa pönttöä. Rengastuksia tälle iskuryhmälle kertyy vuodessa 50-200 linnun verran. Parinkymmen vuoden ajan on siis useampi tuhat pöllöä ollut näiden ammattimiesten käsittelyssä.

Rengastusikään pääsevien poikasten lukumäärä riippuu pöllöjen ruoan määrästä. Vuosittain vaihtelevat myyrä ja hiirikannat vaikuttavat pöllönpoikasten lukumäärään. Toki lehtopöllö nappaa silloin tällöin rastaankin ruoaksi. Puutarhureiden riemuksi, mutta pöllömiesten harmiksi myyräkanta on jo toista vuotta aallonpohjilla. Mutta parin uuden keväisen yöhuutelijan verran kanta kuitenkin lisääntyi.

Untuvapallon ulkomuoto hämää, sillä pöllönpoikasella on nuoresta iästään huolimatta terävät kynnet ja puristusvoimaa varpaissa, joten niitä on käsiteltävä varovasti.  

Vankimmat puut Sarkolassa

Sarkolan luonto on monipuolinen. Kotimaisten puulajien lisäksi täällä kasvaa jalopuiksikin luokiteltuja puita. Kylällä etsintäkuulutettiin vahvimpia puita ja niitä löytyikin kiitettävästi. Mikäli joku havaitsee ympäristössään vielä merkittäviä puita tai puita joihin liittyy jokin tarina niin nettisivujen toimitus ottaa mielellään tietoja vastaan.

Alla lueteltu kokoelma vantterampia puita Sarkolan kylien alueelta. Vantteruuden mittana on käytetty ympärysmittaa metrin korkeudelta maasta.

Koivut:

  1.  Marjalan Koivu 242 cm
  2. Lammisen Koivu Vahalahdessa 222 cm

Kauniston koivuKauniston Koivu Koivu Mattilan Pihassa. Koivussa Kaarnamainen tuohi.

Männyt:

  1. Niukkasen Petäjä 249 cm
  2. Hovin Honka 243 cm
  3. Pleurannokan Mänty 231,5 cm

Niukkasen Petäjä. Tämän, kuten muutkin vanhat puut, paikalliset muistavat aina olleet suuria. Ihmisen elinikä on vaatimaton vanhimpiin puihin verrattuna.Pleurannokassa, tai Pleunannokassa (kuinka kukin sen haluaakin kirjoitettavan) kasvaa useita todella jykeviä mäntyjä, eikä kuvassa esiintyvä ole edes suurin niistä.

Kuuset:

Kanniston kuusi 319 cm

Lähteenmäen kuusi  316 cm (kasvaa pihapiirissä, muista kotirauha)

Kuvassa Lähteenmäen kuusi. Menossa virallinen mittaus, jossa todetaan, että iso se on. (Kuusi kasvaa pihapiirissä, joten muistathan kunnioittaa asukkaiden yksityisyyttä jos haluat nähdä tämän jättiyksilön) 

Miinanlahdessa kasvaa komea Kynäjalava, jonka ympärysmitta on 324 cm. Terveistä puista se onkin mitatuista puista kaikkein vantterin.

 Miinanlahden kynäjalavan runko on kaksihaarainen, tai sitten vierekkäin kasvaa kaksi puuta. Niin tai näin pelkästään toinen runko on 324 cm ympärysmitaltaan.

Vahalahden kylässä kasvaa vanha Salava joka ympärysmitaltaan on kaikkein suurin puu. Mutta se kilpailee kylläkin omassa sarjassaan, koska se on ontto.

Vanhan Salavan eli Piilipuun sisusta on niin ontto, että sinne mahtuu ihminen menemään sisälle.

Näillä leveysasteilla kasvaa myös puulajeja jotka eivät voi ympärysmitallaan kehuskella, mutta jotka täytyy mainita harvinaisuutensa ja esteettisten arvojensa takia. 

komea pähkinäpensas, joka on kasvanut samalla paikalla jo vuosikymmeniä. Pähkinäpensaita esiintyy Vahalahden suunnassa useassakin eri paikassa. Tämä mahtava yksilö kasvaa kallioisella mäellä kesämökin pihapiirissä.

 

Sarkolan kylien jykevimmät puut

Vahalahden rannassa kesämökin pihakoivu mitattavana.Hovin metsässä, suojellun pähkinäpensaslehdon vieressä, kasvaa jämerä kuusi. Hautausmaalla kasvaa todella jyhkeitä lehtikuusia.

Alakategoriat